Miten tunnistan sanaluokat?

Ajattelin vielä pari viikkoa sitten, että eri sanaluokkien tunnistaminen on helppoa. Viime viikkojen aikana selväksi kävi kuitenkin se, etten olekaan niin etevä sanojen luokittelussa. En ollut edes kuullut kaikkia sanaluokkia, joita olemme viime viikkojen aikana kurssilla käsitelleet!

Alakoulussa lähtisin liikkeelle adjektiiveista, verbeistä ja substantiiveista. Ne ovat sanoja, jotka ovat varsin helppo tunnistaa ja joiden avulla oppilas oppii ymmärtämään sanaluokkien merkityksiä. Koulussa verbit opitaan sanaluokista ensimmäisten joukossa.  Verbi ilmaisee lauseessa tekemistä tai olemista.  Verbit taipuvat suomen kielessä aika- ja persoonamuodoissa. Yksittäiset verbit on useimmiten varsin helppo tunnistaa teksteistä, mutta verbiketjujen (ei voi tulla, näytti saavan) tunnistaminen saattaa olla vaikeaa kokeneemmallekin kielenkäyttäjälle.

Adjektiivit vastaavat kysymykseen "millainen". Adjektiivit taipuvat sekä sijamuodon että luvun mukaan. Adjektiiveilla on myös vertailuasteet (kaunis-kauniimpi-kaunein). Koulussa voisikin lähteä liikkeelle perinteisesti tutkien sanoja ja tekstejä, joista oppilaat etsisivät adjektiiveja sekä muokkaamalla tekstejä vaihtamalla tai lisäämällä tekstiin adjektiiveja.


Substantiivit ilmaisevat asioita tai esineitä. Substantiivit jaetaan yleis- ja erisnimiin. Substantiivit taipuvat sijamuodoissa ja luvuissa. Substantiiviin voi liittyä myös omistusliite eli possessiivisuffiksi (koirani, sukkasi, kirjamme).

Hauskoja tehtäviä sanaluokkien oppimiseen voisivat olla sellaiset, joissa oppilaat saisivat vaihtaa tekstin adjektiivit, verbit tai substantiivit toisiin ja huomata miten tarina muuttuu. Näin oppilaat huomaisivat, mikä merkitys kunkin sanaluokan sanoilla on tekstissä. Ylipäätään hyödyntäisin sanaluokkien opettamisessa ja sanojen luokittelussa tekstejä, joissa sanat eivät olisi irrallaan. Teksteissä sanoilla on tietty merkitys, jonka mukaan se voidaan luokitella tiettyyn sanaluokkaan. Yksittäisiä sanoja tutkiessa sanoja ei välttämättä voi luokitella yhteen luokkaan - esimerkiksi voi tai tuli voivat olla verbejä tai substantiiveja. Toisaalta on hyvä käsitellä myös sitä, etteivät sanat kuulu aina yksiselitteisesti yhteen sanaluokkaan.

Miten ja miksi opetan kielioppia?

Kieliopin opiskelu nähdään usein tylsänä ja mekaanisena sanojen luokitteluna ja vääntelynä, eikä ole ihme, jos oppilaiden kieliopin opiskelu jää pintapuoliseksi. Jos kielioppia opiskellaan aina samalla tavalla väännellen ja käännellen sanoja ja luokittelemalla merkityksettömiä sanoja (tai pahimmassa tapauksessa sanojen päätteitä) eri laatikoihin, ei olekaan ihme, jos oppilaat puutuvat opiskeluun.

Itse pyrkisin opettamaan kielioppia monipuolisten harjoitusten avulla. Ihannetilanne olisi tietenkin sellainen, jossa oppilaiden oppiminen olisi helppoa ja mukavaa. Esimerkiksi erilaiset toiminnalliset harjoitukset tuovat varmasti mukavan ja tarpeellisen lisän opetukseen, mutta kieliopin opiskelussa ei voine täysin unohtaa niitä perinteisiä ja usein tylsäksi ja vaikeiksikin koettuja harjoituksia. Uskon, että niillä on edelleen tärkeä osa kieliopin opetuksessa eikä kaiken maailman taikatemppuja kannata lisätä opetukseen vain niiden itseisarvon takia. Eihän opiskelun aina tarvitsekaan olla helppoa.

Tylsiä ja vaikeitakin asioita motivoituu yleensä harjoittelemaan, kun ymmärtää mitä varten taitoa tarvitaan. Kieliopin opiskelun merkitys olisikin hyvä saada jollain lailla selville myös oppilaille. Kielioppi antaa puitteet ymmärtää ja käyttää kieltä monipuolisesti.  Oppilaita ei varmaan kuitenkaan kovasti motivoi, jos opettaja vain julistaa luokan edessä kieliopin tärkeyttä, vaan kieliopin hallinnan hyödyt olisi hyvä näyttää oppilaille ihan konkreettisesti.

Yhä suurempi osa päivittäisestä kommunikaatiosta tapahtuu kirjallisesti netissä ja tekstareilla. Vaikka epävirallisissa teksteissä ja arkikielessä kieliopin säännöt eivät ole samalla tavalla merkityksellisiä, helpottaa jo tekstin jonkinlainen jäsentely asian ymmärrettävyyttä. Tekstin lukemista helpottaa kummasti, jos lauseista löytyisi edes ne pisteet ja pilkut. Netistä, esimerkiksi eri keskustelupalstoilta löytyisi varmasti lukuisia esimerkkejä, joista oppilaat voisivat itsekin todeta, miten rasittavaa on lukea tekstiä, jossa on annettu piutpaut kielioppisäännöille. Ehkä vaikkapa tällaisten havainnoillistavien esimerkkien avulla oppilaat voisivat muodostaa kieliopin opiskelusta mielipiteen, joka  poikkeaisi siitä perinteisestä "tylsääääää turhaaaaaa vaikeaaa mihin mä muka tätä tarviin" -virrestä.